Idea blogiin kumpusi monesta aiheesta. Yhdistävä tekijä on kuitenkin se, että aiheet ovat kaikki elämässäni verrattain uusia. Yksi ei ole uusi, mutta hyvin vahvasti arjessa läsnä. Aloitan siitä.
Kysymyksessä on kamppailu painon kanssa. Olen kahden lapsen työssäkäyvä äiti, joka rakastaa karkkia ja suklaata. Rakastan myös hyvää ruokaa, myös terveellisessä muodossa. Ruumiinrakenteeltani olen rotevammasta päästä, joten keijukaisfiguria en tavoittelekaan, mutta ylipainoa on aivan liikaa.
En suostu dietteihin enkä halua fitneskisoihin. Sen sijaan haluan katsoa peiliin ja todeta näyttäväni hyvältä. Haluan myös, että voin ostaa sellaisia vaatteita kuin haluan, enkä niitä, joista tehdään riittävän suurta kokoa. Haluan kokeilla, millainen painonhallintatyyli sopii minun psyykeelleni ja mahtuu arkeeni. Tähtään pysyviin tuloksiin. Siihen prosessiin mahtuu varmasti paljon yrityksiä ja erehdyksiä.
Vuosi sitten muutin mieheni ja kahden lapseni kanssa. Eka kertaa omakotitaloon, eka kertaa maalle ja eka kertaa kyseiselle paikkakunnalle. Maalla asumisella tarkoitan ihan todellista maaseutua. Lehmiä, lampaita, peltoa, traktoreita. Ei palveluja. Itsellämme ei tosin ole eläimiä ja talommekin edustaa melko modernia arkkitehtuuria, mutta se sijaitsee kulttuuriperinnemaisemassa hirsikouluineen ja järvenrantoineen. Uusi elämä on vielä monessa suhteessa opettelua. Taloyhtiöelämään tottuneelle omakotitaloasumisessa tulee eteen isompia ja pienempiä yllätyksiä kaiken aikaa. Yrityksiä, uuden oppimista ja onnistumisia tulee toivottavasti olemaan enemmän kuin erehdyksiä...
Uuden kodin myötä aloitin myös kauan kaihoamani puutarhanhoidon. Rakastan sisustamista, ja mikä sen ihanampaa kuin "sisustaa" ulkona. Kasveista en kuitenkaan tiedä mitään. Tällä sektorilla erehdyksiä tulee todennäköisesti olemaan paljon ja oppi käy kantapään kautta. Mutta ei se haittaa. Oppiminen on ihanaa ja onnistumiset palkitsevat sitäkin ruhtinaallisemmin.
Ekaa kertaa kirjoitan nyt myös omia ajatuksiani julkisesti. Se on hauskaa, mutta samalla pelottavaa. Olen pitkään haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta se on projektina liian suuritöinen. Ainakin toistaiseksi. Kirjoitan töissäni paljon, mutta en omasta näkökulmastani. Tämä on siis ensimmäinen foorumi, johon annan jotain itsestäni. Voi olla, että se on erehdys, mutta yritän ainakin. Eipä jää sitten harmittamaan.
Painonpudotusprojektini aloitan perinteisesti. Toisin sanoen huomenna. Mutta se johtuu siitä, että tämä päivä alkaa jo kääntyä yöksi. Turha lykkääminen on tarpeetonta, varsinkin kun matka tavoitteeseen on niin pitkä kuin minulla.Yrityksen ja erehdyksen kautta uskallan kuitenkin toivoa sinne pääseväni ja matkalla oppivani yhtä jos toista työn ja arjen yhteensovittamisesta, äitiydestä, ruokavaliosta, omakotitaloasumisesta, maaseudusta, puutarhanhoidosta ja itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti