Päivä 1: pienin askelin

Huominen on tänään ja on aika kääntää sanat teoiksi. Sen verran olen matkaa jo taittanut ja itsetuntemusta kerryttänyt, että tiedän totaalisten kieltojen tai fanaattisten ohjeiden noudattamisen olevan täysi mahdottomuus. Itsekurini taso laskee samaa tahtia kun rajoitukset lisääntyvät. Tällä kertaa haluan koota yhteen vuosien aikana oppimaani sekä tietysti oppia lisää. Liikkeelle lähdetään pienin askelin.

Yritän tuoda painonhallintaprojektiini jotain uutta muutaman päivän välein. Korjaan asioita pieni pala kerrallaan ja lähden hifistelemään vasta sitten, kun kyseinen palanen on kunnossa. Nostan hattua niille, jotka elävät superfoodeilla ja saavat ravinnosta juuri oikean määrän...kaikkea. Heidän ei ehkä kannata tätä blogia lukea, sillä voin vain kuvitella turhautumisen määrän osaa valinnoistani päivitellessä. Minun matkani tulee olemaan opettelua. Tarkoitus on tehdä tänään parempia valintoja kuin edellisenä päivänä.

Ensimmäinen askel on järkevä ruokailurytmi ilman turhaa höttöä, kuten karkkia, sipsejä tai muuta jokapäiväiseen ruokavalioon kuulumatonta. Asiat tukevat toisiaan, sillä olen monesti huomannut, että karkista, siitä suurimmasta kompastuskivestäni, luopuminen on suhteellisen helppoa, kun kroppa saa ruokaa parin, kolmen tunnin välein.

Olennaista on miettiä etukäteen, milloin ja mitä syön seuraavaksi. Silloin kun tämä on tuntunut vaikealta, olen suunnitellut edellisenä päivänä koko seuraavan päivän menun valmiiksi.

Oikealla ruokailurytmillä ja sokerin vähentämisellä on nopeasti konkreettisia vaikutuksia: ruoka maistuu paremmalta ja nälkä tuntuu. Turvotus laskee ja fiilis on kokonaisuudessaan parempi verensokerin pysyessä tasaisena.

Tähän steppiin kuuluu myös janon ja nälän tunnistaminen sekä nälän ja mieliteon erottaminen. Toisinaan kun tekee mieli laittaa suuhun jotain naposteltavaa, todellisuudessa onkin jano ja tilanteesta pääsee yli lasillisella vettä. Mieliteosta taas voi hyvin kieltäytyä, mutta nälkään vastata, jottei se ennätä liian suureksi. Silloin nappaaa helposti suuhunsa sitä mitä on lähimpänä, järkevyydestä viis.

Viimeisenä osana tähän askeleeseen olen siällyttänyt kasvisten lisäämisen ruokavalioon. Huomaan että ilmojen kylmentyessä salaattia ei tee enää mieli. Yritän löytää ruokaohjeita, joissa kasviksia on itselle mieluisassa muodossa. Esimerkiksi keitot ovat tähän hyviä. Ja kun teen salaattia, teen siitä hyvää.

Iltaruuaksi kana-halloumisalaattia

Aamiainen määrittää päivän kulun. Noin kolmentunnin välein syötävää. Päivän aikana runsaasti vettä, lisää kasviksia ruokavalioon ja herkut pois. Sillä lähdetään liikkeelle. Ei kuullosta rakettitieteeltä.

Bataattikeittoa illaksi lapsille ja itselle seuraavan päivän lounaaksi. Yksi ruoka vähemmän mietittävää helpottaa oikeilla raiteilla pysymistä.

Kun lapset ovat mukana ruuanlaitossa, maistuvat kasvisruuatkin paremmin.